HANKKIKAA PAREMPIA HUUMEITA

Kinkkuviipaleet tirisivät rasvassa yhtä lailla, kuin päässäni tirisi päästä maistamaan tuota houkutusta. Nälän vääristämä himoni oli pääsemässä valloilleen, vaikka olisihan minulla ollut kaikin puolin parempaakin ruokaa - ja jääkaapissa olutta, yrttiä huoneen hyllyssä. Ruokakermaa pannulle lorautellessani huomasin, millaiseen rikokseen olin syyllistymässä. Ja kuka on uhri?

Kautta lähihistorian on päihteiden- – ja eritoten huumeidenkäyttöä yritetty vähentää yhteiskunnassamme. Niin raittiusliike, presidentti Nixon, kuin terveystiedonopettajani Sari ovat yhtä mieltä siitä, että päihteily on väärin ja pahasta. Vielä kymmenisen vuotta sitten päihteidenkäytön haittapuolia liioiteltiin ja vääristeltiin osana kasvatusta (sitä se on suurimmilta osin yhä nykyäänkin), niin kouluissa kuin kotonakin. Kansan harrasta ja hyväuskoista auraa kynnettiin suojaan demonihuumeiden haitoilta ylhäältä sanellun käskyn mukaisesti, propagandakoneiston ohjaksilla ajaen. Vasta lähivuosina on tajuttu, ettei ihminen usko mitä tahansa, ja on hiljalleen siirrytty faktapohjaiseen valistukseen – pyrkimyksenä lisätä tietoutta. Alkossa jaetaan lappusia, jotka tiedottavat alkoholismista. Tupakka-askin kyljestä paistaa varoitustarra. Subutex-annosta fiksatessaan käyttäjä tietää, mihin on syyllistymässä: mitä riskejä ottaa ja mitä haittoja niistä saattaa seurata. Valtion toimeenpanema varjelu ja ohjastus vaan ei päde kuin osaan päihteistä: myös toista juustonaksua hamutessaan olisi syytä tietää ja pitää mielessä, mihin suuntaan haluaa oman elämänsä kulkevan. Edellinen näyttäisi monelta unohtuvan.

Palataanpas kinkkupastan ääreen. Haarukka losahtaa suuhuni ja kermaporsainen fusilli-makaroni muljuilee alas kurkusta, olo on kaikkea muuta kuin surkuisa. Kun olin kumonnut lautasellisen toisen perään puhdasta hedonismia suuhuni, huomasin, ettei tässä nyt niin hyvin käynytkään. Tuntui painavammalta, raskaalta ja rasvaiselta, olinhan noihin tuntomerkkeihin istuvaa ruokaa syönytkin. Sitä on mitä syö, sanotaan - ja läskiä vituttaa. En pitänyt olotilastani enkä siitä, että taas tunnin päästä vatsa vaati täytettä, ja loppukin jäljelle jäänyt pasta kului tämän tarpeen tyydyttämiseen. Paskaa douppia, sanon minä.

Vastaan ensimmäisen kappaleen kysymykseen: rikoksen syyllinen ja uhri olen minä itse. Onneksi en kuitenkaan syyllistynyt törkeään ylensyöpöttelyyn, vaikka vahvemman rikosnimikkeen rajaa hivottiinkin. Tuomio jäi matalammalle asteelle – pelkällä käyttörikoksella selvittiin.

Törkeä ylensyöpöttelyrikos on kyseessä seuraavissa tapauksissa:

• rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen ruoka-aine tai suuri määrä ruoka-ainetta,
• tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
• rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
• aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
• levitetään ruoka-ainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla
  

Mässäilyni ei toistaiseksi aiheuttanut suuria terveydellisiä haittoja, toisaalta ei herkuttelustani sen erityisempiä oloja irronnutkaan, voih! Jos olisin päihdehakuisempi ja sitä kautta syömisestä enemmän innostunut, minut saattaisi kohdata fyysisten sekä psyykkisten ongelmien vyyhti: "lihavuus voi aiheuttaa esimerkiksi nivelvikoja, selkävaivoja, sydän- ja verisuonisairauksia, kohonnutta verenpainetta ja aikuistyypin diabetesta. Liika ylipaino voi aiheuttaa sydänkohtauksen". Ihranotkuissa sammaltaessa voivat myös "erilaiset kaatumiset aiheuttaa kehoon suurempia vammoja". Psyykkiseen päästään, kun mietitään, miten monet ihmiset ylipainoisen ulkonäköön suhtautuvat, ja mitä se tekee hänen itsetunnolleen. Entäpä taloustilanteelleen, kun työhaastattelussa laeista piittaamatta valitaankin solakkarunkoisempi kahvinkeittäjä? Myös kansanterveydellisenä ongelmana ruuan päihdekäyttö jyrää alkoholin yli: joka viides suomalainen on lihava, kun taas alkoholistien osa väestöstä on arviolta noin 4-6%. Haluaisinkin siis heittää propsit laihoille nisteille (ja alkoholisteille, jotka laskisin samaan kategoriaan), jotka ovat osanneet valita terveellisemmän vaihtoehdon.

Joku voisi ehdottaa, että kielletään kaikki huu... ruuat?

Mutta onhan lihavuus sentään sairaus, joku saattaisi väittää. En kommentoi, mutta ihmettelen silti, miksei muita päihdeongelmaisia pidetä sairaina? Annetaan narkkien ja pultsareiden hukkua ongelmiinsa, itsehän niitä ovat halunneet!

Eikä ruokaan nistahtaminen ole vain itse lihavan oma asia. Pahuus lymyää usein paikoissa, joissa sitä ei odota; tällä kertaa ruoka-huumeen elinkaaren alkupäässä – tuotantovaiheessa, ennen kuin käyttöannos päätyy suuhun. Ruokateollisuus kuuluu suurimpiin globaalin rikollisuuden alalajeihin, joka rikkoo valtioiden rajat ja lait. HK Ruokatalojen ja John West -tonnikalapurkittamoiden rinnalla laiton huumekauppakin kalpenee, jopa meksikolainen mafiaparoni alistuu rehellisesti sanomaan, että "tuohan on väärin". Lihateollisuus riistää elinoikeuden miljoonilta erilaisilta yksilöiltä, omanlaisilta persoonilta joka päivä, siinä missä ruokamainonta syyllistyy ihmismielten manipulointiin, ja afrikkalaispaimentolaisten juomavesi kuluu maustekasvien viljelyyn. Ruokateollisuudesta moni joutuu kärsimään – ei vain syöjä ja ostaja, joka omilla kulutusvalinnoillansa ylläpitää tätä rikollisuutta. Sitä kautta ruoka-huumeen käyttäjä aiheuttaa silminnäkemätöntä tuskaa ja harmia myös muille kuin itselleen.

Erityisen falskilta kalsakahtaa ajatus siitä, että toisilla ruokaa on ja toisilla ei. Viimekädessä ruoka on vain ihmiselimistön polttoainetta, hevosen kauraa. Välttämätöntä edes jonkinlaisen terveyden säilyttämiseksi. Vaikuttaa epäinhimilliseltä, uskomattomalta välinpitämättömyydeltä - jopa sairaalta perversiolta, että joku kykenee, ja tiedostaen antaa halujensa ohjailla itseään oman henkilökohtaisen nautintonsa tavoitteluun aineesta, joka toiselle on vain hengissäpysymisen välttämättömyys. Kuinka ihminen – josta empaattisuus ja taito samaistua tovereihinsa tekevät ainutlaatuisen, edes kykenee tämänlaiseen käytökseen?